Tiistaikerhossa on jatkettu Turkulaisten Hietasten veljesten 1960-luvulla suunnitteleman ja rakentaman sekarakenteisen experimental lentokoneen OH-XEA Ressun entisöintiä. Kohteena on vuorostaan Ressun kangasverhoiltu teräsputkirakenteinen sivuperäsin.

Entisöintiä varten sivuperäsin irrotettiin koneen rungosta. Peräsimen kangasverhoilu on mennyt hyvin hauraaksi ja kankaan maalipinta pahoin halkeillut eli krakeloitunut. Vasemman puolen verhoilu on kutakuinkin ehjä, mutta oikealla puolella verhoilun alaosasta puuttuu suuri pala. Tästä syntyneestä aukosta paljastui, että verhoilukangas on ommeltu kiinni peräsimen ulkokehän metalliputkiin, muttei peräsimen poikkiputkiin. Ulkokehän metalliputket oli päällystetty 20 mm levyisellä kanttinauhalla kiertämällä nauha tiiviisti putken ympärille. Tämä on yleinen tapa suojata metalliputkeen kiinnitettävä verhoilukangas suoralta metallikontaktilta. Peräsimen metallirakenteeseen ommeltu kangas on kiristetty rumpumaiseksi nitroselluloosalakalla, jonka jälkeen kangas on saanut vaalean sinisen maalipinnan.  Lopuksi sivuperäsin on saanut  pintaansa punaiset ”vauhtiviivat” sekä mustan numeron 2 ja lintuhahmon.

Koska Ressun sivuperäsimen verhoilukangas oli mennyt huonoon kuntoon ja osittain rikki, päätimme verhoilla sivuperäsimen kokonaan uudestaan, kuitenkin alkuperäistä verhoilutapaa noudattaen. Vanha verhoilukangas jouduttiin irrottamaan peräsimen teräskehikosta leikkaamalla, koska kangas oli liimautunut tiiviisti teräsputkien ympärille kiedottuun nauhoitukseen. Verhoilukankaan poistamisen jälkeen irrotettiin mattoveitsen terällä myös sivuperäsimen metalliputkien ympärille kiedotut kangasnauhat.

Peräsimen verhoilukankaassa olevat punaiset viivakuviot sekä vasemmanpuoleisen kyljen musta numero 2 ja oikeanpuoleisen kyljen musta lintu kopioitiin läpinäkyvälle riisipaperille. Sen jälkeen lintu ja numero siirretiin riisipaperista tukevalle kartongille odottamaan näiden symbolien siirtämistä  lopulta mustalle kontaktimuoville ja kiinnittämistä peräsimen uuden verhoilukankaan pintaan.  

Sivuperäsimen metallisen rangon käsittely jatkui metalliputkien pinnalla olevan ruosteen poistamisella. Onneksi metalliputket eivät olleet pahoin ruosteessa eivätkä syöpyneet. Ruoste hiottiin pois käsin hiomapapereilla, kuitenkin niin, ettei teräsputkia hiotti puhtaalle metallille. Näin siksi, että pohjamaaliksi tulevan kirkkaan Isotrol-lakan voi sivellä, vaikka pinnassa olisikin vielä vähän ruostetta. Isotrol-lakan suojaava kalvo pysäyttää ruostumisprosessin. Hiomisessa paljastui, että peräsin oli maalattu alun perin punaisella maalilla. Maalina on mitä luultavimmin käytetty 1960-luvulla yleistä ruostumista estävää punaista Ferrex-maalia.

Peräsimen ranko pohjamaalattiin ohuelti kirkkaalla Isotrol-lakalla. Lakan ansiosta teräsputkien pinnat tulivat kauniin kuultaviksi ja putkien pintaan alun perin sivelty punainen maali nousi vielä paremmin esiin. Kevyen hionnan jälkeen kirkkaan Isotrol-lakan päälle siveltiin pintamaaliksi punainen Isotrol-maali jäljittäen alkuperäistä punaista pintamaalia.

Kun peräsimen ranko oli kuivunut, aloimme päällystää teräsputkia kiertämällä 20 mm leveää puuvillanauhaa teräsputkien ympärille. Näin estämme alkuperäisen mukaisesti verhoilukankaan suoran kontaktin teräsputkien pintaan. Hitaasti edeten saimme käärittyä puuvillanauhan sivuperäsimen rangon ulkoreunan teräsputkiin. Ressun sivuperäsin oli nyt valmis varsinaisen kangasverhoilun aloittamiseksi.

Kuvat: Lassi Karivalo.