Tiistaikerhossa meneillään olevat työt

VL Myrsky II (MY-14)

Lue lisää VL Myrskystä ja sen entisöinnistä.

I.V.L. K.1 Kurki

Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan johtaja Asser Järvinen ja lentokoneinsinööri Kurt Berger esittivät 26.8.1926, että saisivat rakennuttaa lentokonetehtaalla suunnittelemansa urheilu-, matkailu- ja harrastuskoneen prototyypin. Ilmavoimien Esikunta puolsi esitystä Puolustusministeriön suuntaan. Syystä tai toisesta asia kääntyi niin, että koneelle haluttiin nähdä sotilaskäyttöä ja niin projekti eteni Ilmavoimien hankintana ja projektille myönnettiin tammikuussa 1927 määräraha.

Koneen prototyyppi valmistui ja Georg Jäderholm lensi koneen ensilennon Suomenlinnan jäiltä 20.3.1927. Kone oli nokkapainoinen mutta koneen perärunkoon sijoitetuilla lisäpainoilla kone lensi niinkuin pitikin. Moottori ei kuitenkaan antanut koskaan täysiä tehoja ja kellukekoneena kone pääsi ilman kuormaa hädintuskin ilmaan. Aikana, jolloin maalentokenttiä oli vain pari, kone katsottiin epäonnistuneeksi. Suunnittelijat esittivät muutoksia koneen rakenteeseen mutta lisäpanostuksiin ei suostuttu. Koneella lennettiin 55 lentoa ja reilut 13 tuntia.

Parivaljakon Järvinen-Berger seuraava yksityiseksi tarkoitettu projekti - Sääski - oli paljon menestyksekkäämpi.

Kone oli varastoituna aluksi Suomenlinnaan ja Santahaminaan, ja siirrettiin 1940-luvun lopulla Vesivehmaalle, jossa kone odotti entisöintiään moottorittomana ja siivet irrotettuna liki 70 vuotta.

I.V.L. K.1 Kurki päätettiin ottaa entisöitäväksi Ilmailumuseon Tiistaikerhoon syksyllä 2015, kun selvisi, että SZ-25:n valmistumisen ja Tuuli III:n kokoonpanon väliin tarvitaan ns. väliprojekti. Kahdesta mahdollisesta entisöitävästä koneesta - Kurjesta ja VL E.30 Kotka (KA-147) - Kurki arvioitiin pienempitöiseksi ja entisöinti aloitettiin rungosta ja pyrstöstä, jotka kuljetettiin Vesivehmaalta Vantaalle 19.4.2016.

Valmet Tuuli III (TL-1, OH-XTL)

Suomen Ilmavoimat alkoi jo vuonna 1941 etsiä seuraajaa kaksitasoisille VL Viima ja Focke-Wulf Fw 44J Stieglitz -koneille. VL Tuuli I suunniteltiin vuonna 1941 ja prototyyppikin tilattiin vuonna 1942. Projekti keskeytettiin syksyllä 1943. Suomalaiset olivat nähneet Bücker Bü 181 Bestmann -koneen Saksassa ja ajatus rinnakkainistuttavasta alkeiskoulukoneesta syntyi. Suunnittelua jatkettiin sodan päätyttyä tältä pohjalta. Rinnakkainistuttavan Valmet Tuuli II:n prototyyppi tilattiin toukokuussa 1950 ja lensi ensilentonsa 26.9.1951. Koneella oli ehditty lentää 14 lentoa, kun se tuhoutui 26.10.1951 valmistusvirheen vuoksi.

Vuonna 1952 spesifikaatiota muutettiin jälleen ja koneesta piti tulla enemmän Saab Safirin kaltainen sisäänvedettävine laskutelineineen. Prototyyppi tilattiin 17.6.1955 ja kokometallirakenteinen kannuspyöräkone VL Tuuli III (TL-1) lensi ensilentonsa 31.5.1957. Seuraavana keväänä järjestetty vertailu Tuuli III:n, Saab 91D Safirin ja Piaggio P 149D:n kesken oli tasaväkinen, mutta kotimaista vaihtoehtoa suunniteltiin. Tästä huolimatta Yleisesikunnan päällikön johdolla toiminut lentokonetoimikunta päätyi Saab 91D Safiriin.

TL-1 joutui onnettomuuteen 30.7.1959. Koneen jäännökset osti Aulis Vesa, joka korjasi koneen. Kone lensi tunnuksilla OH-XTL vuosina 1983-1984. Viimeinen lento tapahtui 25.8.1984 ja kokonaislentoajaksi muodostui 403 h 20 min. Lentokäytön jälkeen kone seisoi pitkään ulkosalla Malmin lentoasemalla ja sen ulkopinnat olivat joutuneet jo varsin huonoon kuntoon. Suomen Ilmailumuseo osti koneen 1996 ja se oli varastoituna, kunnes museo päätti entisöidä sen asuun, joka koneella oli Ilmavoimien palveluksessa vuosina 1957-1959.

Entisöintiprojekti on Suomen Ilmailumuseon ja Ammattiopiston Tavastian välinen. Koneen rungon ja siipien pintakäsittelytyöt tehdään Ammattiopisto Tavastiassa Hämeenlinnassa oppilaistyönä. Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhon rooli koneen entisöinnissä rajoittuu purku- ja kokoamisöihin sekä ohjaamon entisöintiin.

Focke-Wulf Fw 44 J Stieglitz (SZ-25)

Suomen ilmavoimat hankki Saksasta 30 Focke Wulf Fw 44 Stieglitz vuonna 1940 ja vielä viisi vuonna 1944. ”Stiguja” käytettiin Suomen ilmavoimissa peruskoulukoneena aina vuoteen 1960 asti. Käytön loputtua koneet myytiin. Muutamia niistä jäi Suomeen. Keski-Suomen ilmailumuseossa on näytteillä Suomen ilmavoimissa käytetty Stieglitz (SZ-4). Tiistaikerhon joitain vuosia sitten entisöimä Ilmailumuseoyhdistys ry:n  omistama Stieglitz (SZ-18) on vuodesta 2010 lähtien ollut esillä Veljekset Keskisen Kyläkaupassa Tuurissa.

Keski-Suomen Ilmailumuseon toimesta tuotiin huhtikuussa 2015 Tiistaikerhoon puolustusvoimien Tikkakosken Kennäälän luolasta seillä varastoituna olevan Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz -koneen runko. Myöhemmin sieltä tuodaan myös siivet. ”Stigu” kunnostetaan asetettavaksi näytteille Kauhavalle rakennettavaan vitriiniin. Kyseinen Stieglitz on lentänyt Ilmavoimissa tunnuksella SZ-25.
Koska kone tulee muistomerkkikoneeksi vitriiniin, koneen korjauksen tavoite on saattaa se päälisin puolin kunnossa olevan koneen näköiseksi.

Konetta ei siten entisöidä toimintakuntoiseksi. Tämä tarkoittaa, että ensisijaista on korjata koneen näkyvät verhoiluvauriot ja muut puutteet sekä etsiä ja löytää koneen ulkonäön kannalta nyt puuttuvaa varustusta (mm. moottoripukin yläpuolinen suojus). Tai jos osia ei löydetä, valmistaa ne koneeseen asennettavaksi.

SZ-25:n entisöinti valmistui ja se sijoitettiin Kauhavan Lentokonepuistoon valmistuneeseen kolmen koneen vitriiniin. Vitriini vihittiin käyttöönsä 29.9.2016.

Valmet Vihurin (VH-25) ohjaamo-osa

Lue lisää Valmet Vihurin ohjaamo-osan entisöinnistä.