Entisöidyt lentokoneet

Tiistaikerhon entisöimät lentokoneet

I.V.L. D 26 Haukka I (HA-39)

Lue lisää Haukka I:stä ja sen konservoinnista.

Kassel 12 A

Lue lisää Kassel 12 A:sta ja sen konservoinnista.

Kyrölän koekone

Mietolainen Pentti Kyrolä suunnitteli ja rakensi 1948-1949 kotiverstaassaan puurakenteisen yksipaikkaisen ja kokonaan vaneriverhoillun alatason. Koneen voimalähteenä oli aluksi Harley-Davidsonin moottoripyörän moottori. Se osoittautui tarpeeseen nähden alitehoiseksi, jonka vuoksi Kyrölä hankki koneeseensa Continental -lentokonemoottorin. Kyrölä lensi jonkun verran rekisteröimättömällä koneellaan, kunnes viranomaiset lopettivat lennot vuonna 1951. Kyrölän omaiset lahjoittivat varastoituna olleen, huonoon kuntoon menneen ja ilman moottoria olevan koneen Suomen Ilmailumuseolle vuonna 2001. 

Tiistaikerho otti Kyrölän koneen työkohteeksensa tammikuussa 2012. Työnä oli korjata ja konservoida kone. Se tarkoitti koneen pintojen puhdistamista, koneen varastoinnin aikana saamien lukuisten vaurioiden korjaamista sekä koneen hallintalaitteiden saattamista toimintakuntoiseksi. Konetta ei maalattu uuden veroiseksi, vaan koneen pinnoissa annetaan näkyä vuosikymmenten mukanaan tuoma ajan patina.  Koneeseen asennettiin Suomen Ilmailumuseon moottorikokoelmasta koneen alkuperäistä moottoria vastaava Continental-moottori. Kyrölän koneen konservointityö saatiin päätökseen alkuvuodesta 2013. Suomen ilmailumuseon tilanpuutteen vuoksi kone ei ole näytteillä, vaan toistaiseksi varastoituna. 

Cessna U206A (OH-MAF)

Cessna U206A OH-MAF (s/n U206-0639) on yksimoottorinen lentokone, joka on ollut MAF Suomen eli Suomen Lähetyslentäjien käytössä lähetyslentokoneena 20 vuotta Itä-Afrikan alueella. Cessna U206A OH-MAF vaurioitui lievästi laskussa Tukholmassa vuonna 2006. Sitä ei kuitenkaan korjattu lentokelpoiseksi, vaan se luovutettiin Suomen Ilmailumuseon kokoelmiin vuonna 2009. Tiistaikerho puhdisti, kunnosti ja korjasi koneen rungon 2012. Moottorista valutettiin vanhat moottoriöljyt pois ja laitettiin uudet tilalle. Moottori ja koneen pinnat pudistettiin. Koneen kärjistään vääntynyt potkuri oikaistiin. Korjattiin vaurioitunut rungon peräkartio. Asennettiin koneen instrumenttipaneeliin siitä puuttuvia laitteita kuten radiot. Laitettiin irrotetut istuinvyöt paikoilleen ja korjattiin matkustamon kattoverhous.

Vuonna 2015 Cessna U206A OH-MAF palautui takaisin MAF Suomen haltuun ja on jo vuoden ollut Suomen Lähetyslentäjien 40 -vuotisjuhlakiertueella. Juhlavuoden aikana tämä museolentokone kiertää suurimmilla paikkakunnilla ja asetetaan esille paikkoihin, missä mahdollisimman moni voi tutustua koneeseen ja sen mukana Suomen Lähetyslentäjien nykyiseen avustuslentotoimintaan. 

Urheilukone Viri (OH-IIK)

Ilmailuinsinöörien kerho suunnitteli 1930-luvun puolivälissä urheilukone Virin. Viri on puurakenteinen tuettu ylätaso. Koneen erikoisuutena ovat koneen varastointia helpottavat taakse käännettävät siivet. Runko ja vakaajat ovat vaneripäällysteiset ja siivet sekä peräsimet verhoiltu kankaalla. Prototyypin, joka jäi ainoaksi Viri-yksilöksi, ensilento oli 29.9.1936. Suurin vaakanopeus oli noin 150 km/h ja koneen 50 litran polttoainesäiliöllä kyettiin lentämään 4h 20 min / 540 km. Lakikorkeus noin 3000 m. Kone oli taitolentokelpoinen. Viri merkittiin 12.5.1937 rekisteriin tunnuksella OH-IIK. Kone tuhoutui kuitenkin jo vajaan vuoden kuluttua 1.1.1938 Turussa pudottuaan Porthaniankatu 4:ssä sijaitseva talon katolle.

Nurmijärveläinen Eero Salminen aloitti 1980-luvulla urheilukone Virin replikan rakentamisen. Rakennusprojekti jäi kuitenkin kesken. Vuosia myöhemmin kesken jääneen Virin osat hankittiin Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerholle koneen rakentamiseksi valmiiksi. Koneesta päätettiin tehdä tuhoutuneen Virin OH-IIK kopio, mutta useista syistä ei-lentävä museoesine. Kone valmistui 2011. Rakentaminen oli haasteellista, sillä esikuvana oleva Viri OH-IIK oli tuhoutunut ja koneesta oli käytettävissä niukalti kuva-aineistoa. Tiistaikerhon rakentamaan Viriin löytyi alkuperäisessä Virissä ollut 1930-luvun amerikkalainen 46 hv Szekely SR-3-0 kolmisylinterinen tähtimoottori. Tiistaikerhon rakentama Viri on nähtävillä Jyväskylässä Seppälänkankaan K-Citymarketissa.

urheilukone_viri_2011_rm_640x360.jpg

Urheilukone Viri Jyväskylän Seppälänkankaan K-Citymarketin katossa. Kuva on vuodelta 2011 (Reino Myllymäki)

Focke-Wulf FW 44 J Stieglitz (SZ-18)

Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz on saksalainen Focke-Wulfin lentokonetehtaan valmistama kaksitasoinen ja kaksipaikkainen koulu- ja taitolentokone.  Koneen ensilento oli 1932. Suomen ilmavoimat hankki 30 Stieglitziä vuonna 1940 ja vielä viisi vuonna 1944. ”Stiguja” käytettiin Ilmavoimien peruskoulukoneena vuodesta 1940 aina vuoteen 1960. Sen jälkeen koneita myytiin siviilikäyttöön.

Ilmailumuseoyhdistys hankki vuonna 1999 Stieglitz -koneen entisöimiseksi ilman verhoilua olevan ja palossa vaurioituneen koneen rungon sekä Liettuassa Kaunasin lähellä toimivassa Spartivnaja Aviatse -lentokonetehtaassa uustuotantona tehdyt, mutta vailla verhoilua olevat siivet.  Tiistaikerhossa koneen runko puhdistettiin, oiottiin, verhoiltiin ja maalattiin. Samoin verhoiltiin ja maalattiin koneen siivet. Sotamuseosta saatiin alkuperäinen Stiglitzissä käytetty moottori. Entisöintityö valmistui vuonna 2008. Koneelle annettiin tunnus SZ-18, koska selvitysten perusteella koneen runko olisi Ilmavoimissa käytössä olleen SZ-18 runko. Tiistaikerhon entisöimä Stieglitz SZ-18 on tällä hetkellä nähtävillä Hämeenlinnassa kauppakeskus Tuulosen käytävän kattoon ripustettuna.


2014-04_stigu_tuurissa.jpg

Focke-Wulf Fw 44J Stieglitz oli aikaisemmin sijoitettuna Tuurin kyläkauppaan, jossa Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerho kävi puhdistamassa konetta viimeksi talvella 2013-2014. Kuva: Lassi Karivalo.

Blogi_2016-16-01_Kimmo_Salomaa.jpg

Nykyään SZ-18 on Kauppa Tuulosessa. Kuva: Kimmo Salomaa.

Suomen Ilmavoimamuseossa on Ilmavoimien käytössä ollut Stieglitz (SZ-4). Hallinportin ilmailumuseossa on esillä entisöitävänä oleva Stieglitz (SZ-5). Karhulan ilmailukerhon lentomuseossa on esillä Ilmavoimien käytössä ollut Stieglitz. Tiistaikerhon kunnostama ja Ilmavoimissa palvellut Focke-Wulf Fw 44J Stieglitz SZ-25 on näytteillä muistomerkkivitriinissä Kauhavalla yhdessä VL Pyryn PY-1 kanssa. Suomen ainoa lentokuntoinen ”Stigu” on yksityisomisteinen OH-SZJ (SZ-24). 

Junkers A 50  Junior (OH-ABB)

Junkers A 50 Junior on saksalaisen Junkers Flugzeugwerke AG tehtaan suunnittelema ja rakentama alatasoinen, metallirakenteinen 2-paikkainen urheilulentokone. Tyypillistä Junkersia on koneen alumiiniset aaltopeltipinnat. Kone lensi ensi kerran 1928. Siinä on 80 hv Armstrong Siddeley Genet-tähtimoottori. Suomeen ostettiin kaksi Junkers Junioria. Suojeluskunnat hankkivat 1931 Juniorin tunnuksella OH-SKY (myöhemmin SK-1). Väinö Bremer hankkima kone sai tunnuksen OH-ABB. Bremer lensi koneella pitkiä ennätyslentoja mm. Kapkaupunkiin ja Japaniin saakka. Bremerin kone OH-ABB kuuluu Suomen ilmailumuseon kokoelmiin. Kone on sijoitettuna näytteille Helsinki-Vantaan lentoaseman I-terminaalin lähtöaulaan.

Oltuaan kymmeniä vuosia näytteillä Helsinki-Vantaan lentoaseman ulkomaanterminaalissa (nykyinen I-terminaali) kone siirrettiin 2009 puhdistettavaksi Ilmailumuseoyhdistyksen Tiistaikerhoon. Koneen hopean väriset alumiinipinnat olivat pinttyneet rusehtaviksi. Näin varsinkin koneen alapinnat. Syyksi likaantumiseen arveltiin koneen altistumista kymmenien vuosia aikana tupakansavulle. Lentoasemallahan sai aikanaan tupakoida.

Tiistaikerhossa koneen siivet irrotettiin ja koneen kaikki pinnat puhdistettiin. Puhdistaminen tehtiin ”ihmesienellä”. Ihmesienikäsittelyssä ei käytetä puhdistuskemikaaleja. Pinttyneetkin pinnat saadaan puhtaiksi hankaamalla niitä veteen kastellulla ihmesienellä. Samalla korjattiin koneen verhoilussa ollut muutama vaurio.  Puhdistettu Bremerin Junkers palautettiin takaisin näytteille Helsinki-Vantaan II-terminaaliin vuonna 2011.

junkers_a50_junior_oh-abb_finavia.jpg

Junkers A 50 Junior on tällä hetkellä sijoitettuna Helsinki-Vantaan lentoasemalle portin 28 läheisyyteen. Kuva: Finavia.

LET Z-37 Čmelák (OH-CMB)

Tšekkoslovakialainen LET Z-37 Čmelák on esimerkki maa- ja metsätaloutta palvelleesta lannoituslentokoneesta. Sitä valmistettiin vuosina 1965–1994 kaikkiaan 713 kappaletta. Vuonna 1968 Pellonraivaus Oy hankki kaksi konetta (OH-CMA ja OH-CMB) Suomeen lannoituskoneiksi. Suomen Ilmailumuseossa oleva koneyksilö OH-CMB lensi lannoituslentoja vuodesta 1968 vuoteen 1980, jolloin se teki pakkolaskun polttoaineen loputtua eikä sitä enää korjattu. Perusyhtymä Oy (nyk. YIT) lahjoitti koneen Suomen Ilmailumuseolle 3.12.1980.

Koneen romu seisoi pitkään museon takapihalla, kunnes Tiistaikerho otti sen entisöitäväksi vuonna 1999. Pakkolaskussa vaurioituneiden osien, mm. kuorirakenteisen siiven, korjaaminen puutteellisilla välineillä oli entisöinnin vaativin osa. Aivan entisöinnin loppuvaiheissa saatiin lahjoituksena osia, mm. lannoituslaitteisto. Koneen runko valmistui vuonna 2001 ja asetettiin näytteille museoon. Vuonna 2011 Tiistaikerho kunnosti koneen vaurioituneet siivet. Itse asiassa OH-CMB sai siivet kahden Čmelákin siivistä. Toinen siipi on peräisin OH-CMA:sta ja toinen OH-CMB:stä. Maastolaskussa vaurioituneiden siipien metalliverhoilu korjattiin poistamalla vaurioituneita kohtia ja laittamalla tilalle jäljelle jääneistä varaosasiivistä vastaavan verhoilupinnan osia. Siipiin jouduttiin lisäksi rakentamaan jonkun verran uutta. Kone on tällä hetkellä varastoituna.

let_cmelak_2013_rm_640x360.jpg

LET Z-37 Čmelák kuvattuna vuonna 2013 Suomen Ilmailumuseon II hallissa (Reino Myllymäki).

LET Z-37 Čmelák (OH-CMB) ei ole näytteillä Suomen Ilmailumuseossa, vaan väliaikaisesti varastoituna.

Caudron C.60 (CA-84)

Elokuussa 1927 valmistunut Ilmavoimien harjoituskone oli käytöstä poistamisen jälkeen ollut varastoituna Vesivehmaan varastohallissa. Koneesta puuttui mm. vasen alasiipi, oikean puoleisia alasiipiä oli puolestaan kaksin kappalein. Kone tuotiin Suomen Ilmailumuseolle 17.11.1995. Toisesta oikeasta alasiivestä, joka sattui olemaan verhoamaton, tehtiin puuttuva vasen siipi. Siitä huolimatta suurimman työsaran muodosti runko, jonka verhouksen muotolistat jouduttiin uusimaan kokonaan. Myös mm. moottorin suojus jouduttiin rakentamaan uudelleen eikä yrityksistä huolimatta laskutelineeseen onnistuttu löytämään renkaita, jolloin koneeseen tehtiin alkuperäisiä vastaavat sukset.

Entisöinnista valmistunut kone koottiin ensimmäisen kerran 22.4.1999 avattuun Väinö Bremer -näyttelyyn. Kone on Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla.

caudron_c60_640_px.jpg

Caudron C.60 tulee vastaan heti Suomen Ilmailumuseon I halliin saavuttaessa. Kuva on vuodelta 2013 (Reino Myllymäki).

Klemm L 25 (OH-KLA)

Suomeen vuonna 1929 ostettu Klemm vaurioitui laskussa vuonna 1965, minkä jälkeen kone oli pitkään varastoituna. Monimutkaisten vaiheiden jälkeen kone lahjoitettiin Suomen Ilmailumuseolle vuonna 1995. Koneen kunnostaminen aloitettiin vuonna 1998 ja kone oli ensimmäinen Tiistaikerhon entisöimä kone, jolle ei tehty suuria korjaus- tai uudelleenrakentamistoimenpiteitä. Kone valmistui Suomen Ilmailumuseon vuoden 1999 Väinö Bremer -näyttelyyn. Kone on tällä hetkellä varastoituna Suomen Ilmailumuseolla.

de Havilland D.H.100 Vampire Mk.52 (VA-2)

Käytöstä poistamisen jälkeen Kuoreveden Hallissa muistomerkkinä ollut Vampire siirrettiin Suomen Ilmailumuseoon 28.11.1983. Koneen kunnostustyöt aloitettiin vuonna 1995. Kone entisöitiin Finnairin entisöintiryhmän käyttöön luovuttamassa viitoshallissa. Entisöintityön jälkeen Vampire lensi viimeisen lentonsa helikopterin "kyydissä" viitoshallilta Suomen Ilmailumuseolle 14.5.1996. Kone asetettiin telineelle Vampire Trainerin yläpuolelle.

vampire_2009.jpg

de Havilland D.H.100 Vampire Mk 52 on Suomen Ilmailumuseon I hallissa sijoitettuna Vampire Trainerin yläpuolelle. Kuva on vuodelta 2009 (Reino Myllymäki)

Mignet H.M.14 Pou du Ciel eli "Taivaan Kirppu"

Tiistaikerho aloitti vuonna 1994 Taivaan Kirpun rakennustyöt käyttäen esikuvanaan Helsingin Kulosaaressa viiden pojan vuonna 1935 aloittamaa Taivaan Kirppu -projektia, joka aikanaan jäi mm. vaille moottoria. Tiistaikerhon rakentama kone ei ole oikeastaan replika, vaan viimeinen Suomessa rakennettu Taivaan Kirppu. Kone on tällä hetkellä Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla.

Blomqvist & Nyberg

1920-luvulla rakennettu ja vuonna 1927 pakkolaskussa pahoin vaurioitunut Atte Blomqvistin ja Emil Nybergin suunnittelema ja rakentama lentokone oli varastoituna 1980-luvun alkuun saakka. Atte Blomqvist lahjoitti hallussaan olevat koneen osat ja piirustukset Suomen Ilmailumuseolle vuonna 1983. Koneen entisöinti aloitettiin vuonna 1991. Koneeseen jouduttiin rakentamaan runko alkuperäisten piirustusten mukaan. Kone valmistui ensimmäisenä Tiistaikerhon kokonaan entisöimänä koneena vuonna 1994. Kone on tällä hetkellä Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla.

blomqvist-nyberg_2014_lk_640x360.jpg

Blomqvist & Nyberg löytyy Suomen Ilmailumuseon perusnäyttelystä II hallista. Kuva on vuodelta 2014 (Lassi Karivalo).

VL Sääski II (SÄ-122)

VL Sääski II oli ensimmäinen Tiistaikerhon entisöimä lentokone. Koneen entisöinti alkoi jo 1970-luvulla. Keväällä 1972 koneeseen etsittiin potkuria Suomen Siivet -lehden ilmoituksella. Sopivien tilojen puutteessa sen entisöinti oli kesken vielä 1980-luvun lopulla. Tiistaikerho otti koneen entisöinnin loppuunsaattamisen vastuulleen. Koneen rungon toinen kylki jätettiin verhoilematta runkorakenteiden esittelemiseksi. Kone on tällä hetkellä sijoitettuna Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle.

saaski_2014_b.jpg

VL Sääski II löytyy Suomen Ilmailumuseon perusnäyttelystä hallista I. Kuva on vuodelta 2014 (Reino Myllymäki)

vl_saaski_norja_2014.jpgEntisöinnin valmistuttua 1990-luvun alussa kone toimi myös Norjan Ilmailumuseossa rakennetun VL Sääski II -replikan mallina. Kone esittää naislentäjä Gidsken Jacobsenin Måsen-konetta, jonka hän osti heti ensilentonsa jälkeen vuonna 1929. Replika rakennettiin vuosina 1997-2004. Kuvassa Måsen Norjan Ilmailumuseossa Bodössä kuvattuna heinäkuussa 2014 (Reino Myllymäki).

Lauantaikerhon entisöimät koneet

Adaridi AD 3

Ensimmäinen Ilmailumuseoyhdistyksen Lauantaikerhon entisöimä kone oli Adaridi AD 3. Boris Adaridin suunnittelema kone rakennettiin Ilmailutelakalla Santahaminassa talvella 1923 - 1924. Kone oli sen jälkeen hävittäjälentoeskaaderin käytössä Utissa vuosina 1924 - 1931 mutta koneen käyttö oli vähäistä. Konetta säilytettiin tämän jälkeen ensin Utissa ja myöhemmin Vesivehmaalla. Kone otettiin entisöitäväksi vuonna 1972, jolloin siihen rakennettiin uusi moottori. Adaridi on tällä hetkellä sijoitettuna Suomen Ilmailumuseoon Vantaalle.

adaridi_2013_rm_640x360.jpg

Adaridi AD 3 riippuu Suomen Ilmailumuseon I hallin katosta. Kuvattu 2013 (Reino Myllymäki)