Diego Manzocchi sai uuden hautakiven

Tammikuun lopulla 1939 Suomen Tukholman suurlähetystöön marssi italialainen lentäjä Diego Manzocchi, joka ilmoitti haluavansa vapaaehtoiseksi taistelemaan Suomen puolesta. Hänet lähetettiin Tornion rekrytoimistoon, missä hän helmikuun alussa vakuutti haastattelijat aikeistaan.

Tuohon aikaan ulkomaalaiset vapaaehtoiset lentäjät sijoitettiin Osasto Sisuun, josta tie kävi Parolassa toimivan Täydennyslentolaivue 29:n kautta muihin laivueisiin, jos oli käydäkseen. Diegon kohdalla näin ei käynyt, vaan hänet todettiin Lapualla Osasto Sisussa kokeneeksi lentäjäksi ja kiinnitettiin suoraan Lentolaivue 26:een, joka taisteli Utista käsin Diegolle tutulla Fiat G.50 -hävittäjäkalustolla. Lentolaivue 26:een Diego pääsi lopulta aivan helmikuun lopussa.

28.2.1940 Diego lensi ensimmäisen lentonsa Fiat G.50:llä ja ehti ennen kohtalokasta lentoaan lentää kaikkiaan yhdeksän sotalentoa ja kaksi siirtolentoa. 11.3.1940 hän nousi torjuntalennolle Viipurin suunnalle luutnantti Olli Puhakan kanssa, mutta viholliskoneet olivat poistuneet.

Paluumatkalla kaksikko havaitsi vihollisen noin satakoneisen pommikonemuodostelman, jota lähdettiin torjumaan. Puhakka onnistui pudottamaan yhden DB-3-koneen mutta Manzocchille kävi huonommin: hän sai keuhkoihinsa osuman joko pommikoneiden torjuntatulesta tai suojahävittäjien konekivääreistä.

Haavoittunut Manzocchi valitsi pakkolaskupaikakseen pienen Ikolanlammen, jonka sohjoiselle pinnalle oli paikallisten asukkaiden liikenteen seurauksena pakkautuneesta lumesta muodostunut koholla oleva talvitie. Manzocchi otti laskutelineet ulos, koska hän yritti pitää koneen ehjänä.

Laskussa kone osui valliin ja meni ympäri. Liukuessaan pyrstö edelle jäätyneen järven pintaa pitkin koneen ohjaamo täyttyi jäästä ja sohjosta. Manzocchi jäi roikkumaan vöiden varaan pää alaspäin tässä vaiheessa todennäköisesti jo tajuttomana. Paikalle osunut pikkupoika teki hälytyksen mutta kesti tunteja, ennenkuin pelastusryhmä pääsi paikalle todetakseen lentäjän menehtyneen.

Ylikersantti Diego Manzocchi haudattiin Hietaniemen hautausmaahan lähelle suurta ristiä 40. riviin 1055. hautaan. Hän sai hautakiven, jossa kaikki olennaiset tiedot - nimi, kuolinpäivä ja -paikka - olivat väärin.

Ilmailumuseoyhdistyksen jäsen Marco Corsi löysi eräänä itsenäisyyspäivänä marsalkka Mannerheimin ja tuntemattomien haudoille kynttilöitä viedessään tämän italialaislentäjän haudan, josta tuli kolmas vierailun kohde kynttilöitä haudoille vietäessä. Internetin avulla hän onnistui selvittämään, kuka Diego oli ja samalla selvisi hänen hautakivessään olevat virheet.

Marcolle syntyi ajatus, että hautakiven tiedot pitää saada korjatuksi. Ajatus muuttui teoiksi kuluvana vuonna, jolloin Suomi täyttää 100 vuotta. Hän otti yhteyttä Hietaniemen hautausmaan ylipuutarhuri Ari Pipattiin ja tarjoutui kustantamaan hautakiven vaihdon. Pipatti oli samaa mieltä korjauksen tarpeellisuudesta mutta oli sitä mieltä, että "kyllä nämä pojat ovat jo kivensä maksaneet".

Helsingin seurakuntayhtymä kustansi hautakiven vaihdon ja tavoitteeksi muodostui, että kivi olisi vaihdettu itsenäisyyspäivään mennessä. Oikeiden tietojen varmistamiseen sekä nimen oikeinkirjoitukseen meni aikaa, mutta vihdoin tiistaina 14.11.2017 koitti päivä, jolloin kivi vaihdettiin. Aurinkokin onnistui näyttäytymään sadepilvien välistä juuri hautakiven vaihdon aikaan. Ensi itsenäisyyspäivänä kynttilä viedäänkin haudalle, jossa on oikeat tiedot.

Marco Corsi korostaa, että hän haluaa kunnioittaa Diegon ohella kaikkia sotiemme kaatuneita ja veteraaneja. Siksi hän asetti seppeleen puoliksi Diegon, puoliksi vieressä lepäävän toisen sankarivainajan haudalle.

Diego Manzocchin hautakiven vaihtamiseen johtaneen tapahtumasarjan liikkeelle laittanut Marco Corsi haluaa kiittää Hietaniemen hautausmaan ylipuutarhuri Ari Pipattia, joka sekä suhtautui Diegoon kunnioituksella ja mielenkiinnolla että laittoi asiat liikkeelle nopeasti.

Todellakin: nämä pojat ovat kivistään jo maksaneet kalleimman mahdollisen hinnan, henkensä.

Reino Myllymäki

Kuvat: Marco Corsi