Valmet Tuuli III:n historia

Valmet Tuuli III:n ”tarina” alkaa jo vuodesta 1941. Silloin alettiin etsiä seuraajaa VL Viima alkeiskoulukoneelle siitäkin huolimatta, että 20 Viimaa oli valmistunut vasta muutamaa vuotta aiemmin vuonna 1939 ja 30 Focke Wulff Fw 44J Stieglitziä oli ostettu Saksasta seuraavana vuonna.

Uuden koulukoneen tarjouspyyntö saapui Ilmavoimien esikunnasta Valtion Lentokonetehtaalle 10.2.1941. Tarjouspyyntö koski avo-ohjaamolla varustettua peräkkäin istuttavaa alatasoa. Suunnittelutyön pohjalta Ilmavoimien esikunta tilasi VL Tuuli -tyyppinimen saaneen koneen prototyypin. Sittemmin konetta kutsuttiin Tuuli I -koneeksi. Projekti jäi kuitenkin sodan jalkoihin.

Sodan päätyttyä Tuuli-projektia jatkettiin, mutta suunnitelmat muuttuivat. Olikin päädytty rinnakkain istuttavaan alatasoiseen konetyyppiin, joka tarkoitti, että piti suunnitella lähes kokonaan uudenlainen konetyyppi. Se sai tyyppinimen Valmet Tuuli II.  Valtion Lentokonetehdas oli tullut osaksi Valmet Oy:tä. Erinäisten vaiheiden vuoksi koneen prototyyppi tilattiin vasta vuonna 1950 ja sen ensilento oli 26.9.1951.  Kone tuhoutui kuitenkin jo 26.10.1951.

Tuuli II:n tuhoutumisen jälkeen Valmet jatkoi koulukoneprojektiaan tarjoten lokakuun 1951 lopussa koelentotulosten perusteella parannettua Tuulin prototyyppiä. Ilmavoimien esikunnasta ilmoitettiin kuitenkin, että vaatimukset olivat jälleen muuttuneet. Uusissa vaatimuksissa oli vaikutteita Saab 91 B Safirista. Koulukoneen tulisi olla kolmipaikkainen ja varustettu 180-250 hv rivimoottorilla ja sisään vedettävällä laskutelineellä. Lentokonetehdas teki koneesta kolme vaihtoehtoa.

Asiat eivät edenneet kuin vasta 1954, jolloin julkaistiin yksityiskohtaisemmat uudelta alkeiskoulukoneelta edellytettävät ominaisuudet. Kone tuli olla varustettu sisään vedettävällä laskutelineellä sekä suksi- että pyörävarustuksella. Rinnakkain istuttavassa ohjaamossa ohjaajan olisi nähtävä moottorin yli 10-15 astetta horisontin alle, kun kone oli maassa. Ohjaamon -kuomu voi olla korkeakin näkyvyyden parantamiseksi. Matkanopeuden tulisi olla 180 km/t ja lakikorkeutena 4500 m.

Valmet_Tuuli_III_TL-1_KSIM_Ville_Salminen_720x405.jpg

Kuva: Suomen Ilmavoimamuseo

Kokometallisen sisään vedettävällä laskutelineellä varustetun kannuspyöräkoneen prototyyppi tilattiin Valmetilta 17.6.1955. Se sai nimen Valmet Tuuli III. Tuuli III:n prototyyppi teki ensilennon 31.5.1957. Prototyyppi luovutettiin Ilmavoimille kokeiluihin lokakuussa 1957. Kokardein varustettu ja tunnuksen TL-1 saanut Tuuli III vaurioitui mahalaskussa Tampereella pian ensilennon jälkeen mutta korjattiin nopeasti. Keväällä 1958 Tuuli III konetta koelennettiin ruotsalaisen Saab 91 D Safirin ja italialaisen Piaggio P 149D:n kanssa. Ilmavoimat piti Tuulia sopivana alkeiskoulukoneena ja parempana kuin Saab Safir. Tästä huolimatta Yleisesikunnan päällikön johdolla toiminut lentokonetoimikunta päätti yksimielisesti valita Ilmavoimien koulukoneeksi Saab 91D Safirin ja hankintaa alettiin valmistella 25.4.1958.

Valmet_Tuuli_III_TL-1_SIM_Kai_Mellenin_kokoelma_720x405.jpg

Kuva: Suomen Ilmailumuseon kuva-arkisto/Kai Mellenin kokoelma

Tuuli III kehittelyä kuitenkin jatkettiin. Moottoriksi vaihdettiin 250 hv Continental IO-470-A -ruiskutusmoottori, jolloin moottorin öljynlämpö ja -paineongelmat ratkesivat. Samalla parani sekä nousukyky ja lakikorkeus. Nousukyky parantui vielä uudella potkurityypillä. TL-1 oli Ilmavoimien käytössä 30.7.1959 asti, jolloin kone vaurioitui öljyputken väsymismurtumasta aiheutuneessa pakkolaskussa Aitolahdella. Onnettomuuden jälkeen Tuuli III poistettiin Ilmavoimien käytöstä 1.10.1959.

Marraskuun 1963 Valmet Tuuli III myytiin siviiliomistukseen, muttei toimintakuntoisena, sillä kone myytiin ilman moottoria, potkuria ja mittaristoa. Kesti kauan, ennen kuin Tuulilla taas lennettiin.  Useiden koneen omistajuuteen liittyvien muutosten jälkeen Tuulin ainoaksi omistajaksi tullut Aulis Vesa organisoi koneen korjaamisen ja rakentamisen experimental-luokan ilma-alukseksi.

Valmet_Tuuli_III_OH-XTL_Vaasassa_1984_Petri_J_Tuominen_720x405.jpg

Valmet Tuuli III Vaasassa vuonna 1984

Experimental-koneena Tuuli sai tunnuksen OH-TLX ja sen ensilento oli 2.2.1982. OH-TLX -Tuulin käyttö jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä koneella lennettiin viimeisen kerran jo 25.8.1984. Tämän jälkeen kone seisoi kymmenkunta vuotta ulkosalla Malmin lentokentän laidalla mennen pinnoiltaan huonoon kuntoon.

Valmet_Tuuli_III_OH-XTL_Malmi_1990-05-10_Kyosti_Partonen_720x405.jpg

Valmet Tuuli III Malmilla 10.5.1990.

Vuonna 1996 Aulis Vesa möi Tuuli III:n Suomen Ilmailumuseolle, joka varastoi koneen. Valmet Tuuli III koneella lennettiin kaikkiaan 403 tuntia 20 minuuttia. Niistä 330 tuntia ja 30 minuuttia lennettiin lentokonetehtaan ja Ilmavoimien tunnuksella TL-1 ja 72 tuntia ja 50 minuuttia siviilikäytössä experimental-koneena OH-TLX.